SUOJAN KÄYTTÄMINEN: VISUAALINEN SUOJA
Click image for larger version

Name:	suojan käyttäminen näkösuoja.jpg
Views:	1
Size:	83.8 KB
ID:	120571




Toinen yleisesti tunnettu ja tunnustettu suojatyyppi on näkösuoja eli visuaalinen suoja. Tässäkin asiassa on enemmän tietämistä, kuin että mennään pensaan taakse piiloon.

Tämä teksti on jatkoa artikkelille Suojan käyttäminen: ballistinen suoja.

Piilosilla: näkösuoja


Toinen yleisesti tunnettu suojatyyppi on näkösuoja. Näkösuoja ei pysäytä esimerkiksi luoteja, mutta tarjoaa suojaa vaikeuttamalla vastustajaa osumasta. Ehkä puhtain esimerkki näkösuojasta on pimeys.

Paitsi menemällä itse piiloon, näkösuojaa voidaan käyttää vaikuttamalla kohdehenkilön näkökykyyn. Tavanomaisimmillaan tämä tarkoittaa kohdehenkilön häikäisemistä joko käsivalaisimella, tai ajoneuvon ajovaloilla. Myös esimerkiksi OC-sumuttimella voidaan sokaista kohde, vaikka tämä ei olekaan välineen ensisijaisesti tavoiteltava vaikutus.

Näkösuojaa käytettäessä on tärkeää muistaa, että näkösuojassa oleminen ei tarkoita turvassa olemista. Vaikka kohdehenkilö ei näkisikään kenttäsikaa, se ei tarkoita että tähän ei voitaisi osua. Lisäksi olosuhteet esimerkiksi valaistusolojen suhteen voivat muuttua siten, että kenttäsika ei enää olekaan näkösuojassa - pahimmillaan hän ei itse edes huomaa tilanteen muuttumista.


Näkösuoja käytännössä

Kohdehenkilön tai -paikan lähestymisessä kannattaa hyödyntää näkösuojaa samojen periaatteiden mukaisesti, joista puhuttiin kovan suojan yhteydessä. Näkösuoja toimii parhaiten silloin, kun kohdehenkilö ei alun perinkään havaitse kenttäsikaa, joten näkösuojaa kannattaa käyttää niin kauan kuin se on mahdollista. Tähän luonnollisesti liittyy se, että omaa sijaintia tai edes läsnäoloa ei paljasteta esimerkiksi pitämällä sellaista ääntä, mistä kohdehenkilö voi havaita kontrolliammattilaisen saapuneen paikalle.

Näkösuojaa käytettäessä tulee kiinnittää huomiota kaikkein ilmeisimpien kolinoiden välttämisen lisäksi myös hienovaraisempiin seikkoihin, jotka saattavat paljastaa kenttäsian paikalla olon. Tällaisia tekijöitä ovat esimerkiksi varjot sekä heijastukset, joita voi syntyä omissa vaatteiden olevien heijastimien lisäksi esimerkiksi lasioven avaamisesta. Samoin tupakkamiehen vaatteisiin pinttynyt tupakan savu saattaa olla joissakin tilanteissa paljastaa kohdehenkilölle, että paikalla on muitakin. Käsiradiossa kannattaa luonnollisesti käyttää korvanappia, mikäli sellainen vain on saatavissa. Paitsi että korvanapin käyttö estää radioliikennettä paljastamasta kenttämiehen sijaintia, kohdehenkilö ei voi salakuunnella paikalle saapuneiden radioliikennettä ja mahdollisesti kuulla, mitä hänen päänsä menoksi ollaan suunnittelemassa.

Sen lisäksi, että vaivihkainen lähestyminen antaa mahdollisuuden näkösuojan hyödyntämiselle, se tarjoaa muitakin etuja: Kohdehenkilö saatetaan saada kiinni rysän päältä jotain rikosta tekemässä. Yllättävän lähestymisen avulla pakoreitit voidaan saada tukittua, tai yksinkertaisesti päästään niin lähelle kohdehenkilöä tämän huomaamatta, että pahantekijä saadaan kiinni ennen kuin tämä edes ehtii yrittää pakoon. Ja kun rikollinen saadaan kiinni verekseltä, tälle ei anneta aikaa keksiä, miksi tilanne ei ole sitä miltä se näyttää. Työturvallisuusnäkökulmasta katsottuna, yllätettynä kohdehenkilölle ei jää aikaa suunnitella kiinnioton vastustamista.

Näkösuojaan voidaan mennä jonkin esineen taakse piiloon, mutta myös pelkkää valoa voidaan käyttää näkösuojana. Jos kohdehenkilöä valaistaan voimakkaalla valolla kasvoihin, tämä voidaan sokaista hetkellisesti. Valoa voidaan myös käyttää ”valomuurina”, jolloin kirkas valo muodostaa ikään kuin seinän, jonka takana voidaan toimia huomaamatta. Kohdehenkilön silmät sopeutuvat näkökentän kirkkaimman valon – eli kohti suunnatun kirkkaan valon – mukaan, mikä jättää valomuurin takana olevat kohteet suhteelliseen pimeyteen. Asiaa voi kokeilla esimerkiksi elokuisella leirinuotiolla: katsottaessa nuotion yli sen takana olevaan metsään, nuotion valopiirissä olevat esineet nähdään hyvin mutta kaikki valopiirin ulkopuolella oleva nähdään mustana silhuettina. Jos astutaan nuotion valopiirin ulkopuolelle, ympäröivä metsä nähdään paljon tarkemmin.

Esimerkiksi ajoneuvopysäytyksiä tehtäessä, pysäytettävää ajoneuvoa kannattaa valaista oman ajoneuvon valoilla siten, että oma auto sijoitetaan pysäytettävän ajoneuvon taakse hieman keskilinjan vasemmalle puolelle. Tällöin oman ajoneuvon toinen ajovalo valaisee pysäytettävän ajoneuvon kuljettajan sivupeiliä, toisen valaistessa pysäytettävän auton ohjaamoon. Jos omassa ajoneuvossa on ylimääräinen valonheitin, se suunnataan joko sivu- tai peruutuspeiliin. Mikäli pysäytettävää ajoneuvoa lähestytään jalkaisin, se pyritään tekemään oman auton valokeilan ulkopuolelta. Tällöin ajovalot häikäisevät pysäytettävän ajoneuvon kuljettajaa, ja tämän on vaikeaa nähdä taaksepäin. Koska ajoneuvoa lähestyvä henkilö ei ole itse valokeilassa, kohdehenkilö ei näe lähestyvää kenttäsikaa myöskään siluettina. Häikäisyvaikutusta voidaan vielä lisätä valaisemalla käsivalaisimella sivupeiliin. Tällöin oma käsivalaisin kannattaa pitää mahdollisimman tarkasti samalla tasolla kuin häikäistävän henkilön silmät ovat. Näin toimittaessa käsivalaisimen valo heijastuu mahdollisimman suurelta osin kohdehenkilön silmiin.

Näkösuoja voi toimia myös käänteisesti, eli näkyvyys antaa suojaa. Tyypillisesti tällaiset tilanteet liittyvät liikenteen seassa toimimiseen. Oli sitten kyseessä liikenteen ohjaaminen onnettomuuspaikalla tai kadulle kirmanneen pahantekijän kiinni juokseminen, taustasta erottuminen on erittäin tärkeää. Tämän takia ei välttämättä olekaan järkevää pyrkiä olemaan liian taktinen ja poistamaan työvaatteista heijastimet, jotta niiden välkähdykset eivät paljasta pimeydessä väijyvää kenttäsikaa. Riippuu hyvin paljon työtehtävistä ja toimintaympäristöstä, kuinka suuren riskin esimerkiksi liikenne muodostaa. Tätä riskiä ei kannata kuitenkaan aliarvioida, sillä auton töytäisemiseksi joutuminen on varmasti realistisempi uhka kuin vastustajan luodista loukkaantuminen, ja bussin alle kuoleminen jättää uhrin aivan yhtä kuolleeksi kuin tulitaistelussa menehtyminenkin.


Teksti ja kuvat: Seppo Vesala

(Tämä teksti on muokattu alun perin Kontrollin numeroissa 4/2011 ja 5/2011 julkaistusta 2-osaisesta artikkelista).