Click image for larger version  Name:	1spatiaalinen.jpg Views:	1 Size:	114.4 KB ID:	120715






Jokainen kenttäsika tuntee - tai ainakin pitäisi tuntea - seitsemän metrin turvaetäisyyden. Tämä usein väärin ymmärretty nyrkkisääntö liittyy spatiaalisen suojan käsitteeseen. Tämä teksti on jatkoa artikkelille Suojan käyttäminen - dynaaminen suoja.


SUOJAN KÄYTTÄMINEN - SPATIAALINEN SUOJA


Sosiaalisista tilanteista: spatiaalinen suoja

Seitsemän metrin säännön tulisi olla tuttu jokaiselle turvallisuusalan ammattilaiselle. Kyseessä on nyrkkisääntö, jonka mukaan kohdehenkilöön tulisi pitää vähintään seitsemän metrin etäisyys – tai näin asia usein ymmärretään. Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että kenttäsian täytyisi pitää koko ajan useiden metrien hajurakoa kanssaihmisiin, sillä se estäisi työnteon ja vaikeuttaisi elämää muutenkin kohtuuttomasti. Seitsemän metrin turvaetäisyys on otettu sellaisenaan Dennis Tuellerin 1980-luvulla tekemästä, Tueller Drill -nimellä tunnetusta kokeesta. Sen tuloksena havaittiin keskimäärin 21 jalan – noin seitsemän metrin – etäisyyden olevan matka, jonka sisäpuolelta veitsellä aseistautunut hyökkääjä ehtii poliisin kimppuun ennen kuin tämä ehtii vetää aseen turvakotelosta ja ampua hyökkääjää.


Tärkein syy, miksi seitsemän metrin varoetäisyys ei toimi käytännössä on se, että ihminen toimii sosiaalisissa tilanteissa, ja normaali kanssakäymisetäisyys tuntemattoman henkilön kanssa on noin 1,5 metriä – tämä välimatka tosin on eri kulttuureissa erilainen ja vaihtelee myös olosuhteiden mukaan. On kuitenkin selvää, että riittävä etäisyys antaa suojaa. Koska useiden metrien etäisyyden pitäminen ei useimmiten ole mahdollista, sijoittumisessa kannattaa hyödyntää ympäristöstä löytyviä kiinteitä esteitä, kuten kovaa suojaa käsittelevän kappaleen lopussa on esitetty.


Spatiaalinen suoja käytännössä

Tueller drilliä ei pidä tulkita liian kirjaimellisesti, sillä monet seikat kuten puolustajan yllättyneisyyden aste, reaktionopeus ja aseenkäsittelytaito, hyökkääjän juoksunopeus, maasto, ja niin edelleen vaikuttavat todelliseen turvalliseen etäisyyteen. Lisäksi on huomattava, että laukauksen ampuminen tai edes kohteeseen osuminen eivät takaa, että hyökkääjä saadaan pysäytettyä ennen kuin tämä ehtii puukottaa poliisia. Tueller Drillin tarkoitus oli ennemminkin toimia silmien avaajana sen sijaan, että sen perusteella voitaisiin kehittää taktisia kuvioita.

Vaikka Tueller drilliä ei ole tarkoitettu taktiikoiden stressitestiksi, sitä kuitenkin toistetaan ulkoa opittuna mantrana: “älä koskaan päästä aseistettua kohdehenkilöä seitsemää metriä lähemmäs”. Todellisuus ei kuitenkaan toimi tuolla tavalla, sillä henkilön aggressiivisuus tai aseistautuneisuus saattaa käydä ilmi vasta kosketusetäisyydellä. Ja toisaalta, jos aggressiivinen ja aseistettu henkilö havaitaan kauempaa, minkä takia tämä tulisi päästää seitsemän metrin etäisyydelle sen sijaan että hänet yrittäisin pysäyttää jo kauempana?

Spatiaalinen suoja on luonnollisesti omimmillaan lähietäisyydeltä tehtäviä hyökkäyksiä, kuten paljaita käsiä sekä terä- ja lyömäaseita vastaan. Spatiaalinen suoja toimii kuitenkin myös projektiiliaseita, kuten heitto- ja ampuma-aseita vastaan. Erityisesti yhdistettynä dynaamiseen suojaan, spatiaalinen suoja voi olla varsin tehokas tapa suojautua hyökkäystä vastaan.






Teksti ja kuva
Seppo Vesala



(Teksti on muokattu alun perin Kontrollin numeroissa 4/2011 ja 5/2011 julkaistusta 2-osaisesta artikkelista).